tiistai 13. toukokuuta 2014

Harkkaduathlon 2, hurjaa puuskutusta

Maanantaina oli toinen harkkakisaduathlon, matkat olivat juoksu 3,7 km - pyörä 9,7 km - juoksu 3,7 km. Lyhyttä ja maksimaalista.

Alla tietysti oli normaali työpäivä ja työpaikan Maratuunarit-juoksukerhon treeni. Juostiin urheilukentällä, temmoin 200-metrisiä vetoja jonkin verran, oli tarkoitus ärsyttää hermotusta.

Kentältä äkkiä kotiin ja nopeasti vähän puuroa naamariin että jaksaa kisata. Ja kamat kasaan, kiire taas tuli.

Osallistujia olikin vähän, vain 10 kisaajaa viivalla. Olisin luullut, että lyhyeen duathloniin tulisi enemmän porukkaa. 

Ei siinä kerinnyt alkuverraakaan tehdä kun jo mentiin! Uuh, kovaa vauhtia oli. Ekan kilometrin kohdalla kello piippasi, katsoin vauhdin, 4:20. Liian lujaa, voi apua. Vaikka siinä olikin vähän alamäkeä, niin silti, en mä nyt ihan noin lujaa juokse. Mutta ei siinä hiljentääkään kestänyt kun muitten mukana yritin pysyä. Toki vauhti vähän hiipui tuosta ensimmäisestä nopeimmasta kilometristä, mutta tuntemus pysyi aikalailla samana. 

Seurakaveri sanoi lähdössä että tulee mun kanssa jos menen sopivaa vauhtia, ei aio mennä täysillä. Öö... kaveri on kovempi juoksemaan JA pyöräilmään, mutta mikäs siinä :) Niinhän siinä sitten kävi, että samaa vauhtia mentiin ja minä olin se jolla otti koville. Aloin puuskuttamaan, hengitys oli niin pinnallista että se alkoi jo häiritä. Varsinainen hinkuvinku! Kaverihan ei tuntunut vielä edes hengästyvän. Ekan juoksun lopussa oli ylämäki, siinä aloin pari askelta jäämään, kaveri odotti, muistutti vielä että nosta sitä polvea enemmän! No niin juuri, vaikka raskaalta tuntuu niin helpottaa kun korjaa tekniikkaa. Päästi minut vielä vaihtopaikallekin ensimmäisenä vaikka olisi päässyt kovempaa. Kyllä seurakaverit on parhautta!

juoksu 1: 3,7 km
syke 165
vauhti 4:49 min/km

Vaihdossa meni taas liikaa aikaa. Laitoin kypäränkin väärinpäin päähän. Voi miksi? Laitan kypärän aina vaihtopaikalla samoin päin, niin että se on helppo vain sujauttaa päähän. Oikeinpäin. Nyt sitten olin kääntänyt sen pukiessani ja onneksi havahduin siinä kohtaa, kun tuntui että se ei mennyt hyvin kiinni. Lajinkin olin unohtanut Suunnosta vaihtaa vaihtoon tullessani. Vaihdoin lajia vasta siinä vaiheessa kun olin jo pyörän päälle nousemassa. Ylimääräisiä sekunteja aika paljon tässä vaihdossa.

Seurakaveri oli jo mennyt menojaan, joten yksin sain pyöräillä. Pyöräillessä alkoi sataa, voi ei. Olin Supille sanonut, että sen ei tarvitse mennä sateeseen. Nyt jouduin perumaan puheitani, kisa on eri asia, kisassa pitää ajaa sateessakin. Lupasin pestä sen heti kun päästään kotiin. Onneksi ei kuitenkaan ollut yhtään niin tuulinen keli, kuin kaikilla aikaisemmilla kerroilla uudella pyörällä. Uskalsin ajaa alhaalta suurimman osan matkaa. Tein yhden ohituksenkin, hurraa. Kääntöpaikalla toiminta taas oli melkoista turistimeininkiä ja hitailua (kommentoi valmentaja, joka oli silmä tarkkana katsomassa...). "Kyllä tolle sun pyöräilylle tarttis tehdä jotakin". Jep :D

pyörä 9,7 km
syke 158
vauhti 29 km/h

Toinen juoksu vielä edessä, huh. Vastaan tuli porukkaa, mutta sitten kun vastaantulijat loppuivat sain painaa yksin Rajasalmen sillan pitkää suoraa. Tuli tylsää, mutta koitin pitää vauhtia yllä. Onneksi loppumatkasta kääntöpaikalla ollut toinen seurakaveri pyöräili ohi ja jäi hetkeksi viihdyttämään. Hänellä juttu kulki, minulla ei. Kiitos tsempistä, vaikka en pystynyt vastaamaankaan mitään :) Kyllä muuten tulin sen viimeisen ylämäen lujempaa kuin yleensä, koska niin oli juuri käsketty!

juoksu 2: 3,7 km
syke 165
vauhti 4:52 min/km

Tuloslistalla olin toiseksi viimeinen, niin kuin viime kerrallakin. Viimeisiltä sijoilta on hyvä lähteä parantamaan! Kisatessa tuntuu aina siltä, että voi jeekura kun olen hidas ja huonokuntoinen, mutta onhan tuo seura kyllä aika kovaa :) Tulokset löytyvät täältä.


Mitä tehdään 15 tunnin työ/treeni/kisapäivän jälkeen kun tajutaan ettei ole muistettu ottaa yhtään kuvaa koko päivänä? Otetaan illalla puoli yhdentoista aikaan autoa purkaessa hätäpaniikissa yksi kuva siitä, kun pyörä on autossa!

Happohyökkäyksen jälkeen uimahalliin. Uiskentelin terapia-altaassa tekniikkatreeniä ja kävin testaamassa Sailfishin märkäpukua. Endurance Sports Finland oli altaalla esittelemässä pukuja, minulle lykättiin käteen lippulaiva G-Range. Oli melko haastavaa kiskoa pukua märälle iholle, mutta sain sen kyllä päälle niin että pystyin tekemään testiuinnin. Olihan se ihan eri maailmasta kuin oma märkkis. Oma märkäpuku on jo vanha Blueseventyn puku. Se on ajanut kyllä asiansa kun ei paremmasta tiedä. Onhan se paksu ja melkoinen haarniska, seisoo melkein omilla jaloillaan jos sen laittaa lattialle pystyyn :D Sailfishin puku oli ihanan pehmoinen ja joustava. Kaulus oli matala, mutta silti ei mennyt yhtään vettä sisään uidessa. Kaveri sovitti Sailfishin halvinta mallia, Vibrantia. Kehui sitäkin pukua tosi hyväksi, voittaa kuulemma Orcan mennen tullen. Jaa-a. Jossain vaiheessa pitänee puku uusia. Mietintään, mietintään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti