Inov-8 Trail cup - triathlonisti poluilla

Vihdoin ja viimein pääsin kaikilta muilta kiireiltäni kokeilemaan Trail cupia. Inov-8 Trail cup on viisiosainen polkujuoksusarja eri paikoissa Tampereella, reitin pituus on noin 5-10 kilometriä. Tänään oli vuorossa sarjan neljäs osakilpailu Niihamassa. Henkisesti olin menossa juoksemaan 5 kilometriä, mutta tällä kilpailureitillä onkin pituutta 7 km. Hups. 

Ensin peruskeskustelut itseni kanssa:
-sataako ulkona? -sataa.
-onko kylmä? -on, itseasiassa kylmempi kuin luvattiin, vain 7 astetta.
-väsyttääkö? -no joo, vähän kyllä.
-onko jalat kipeät eiliseltä? -noo, pohkeissa kyllä tuntuu. Ja vatsalihaksetkin on saaneet tuntumaa vaikka en niitä ole edes tehnyt.
-osaanko juosta poluilla? -en yhtään.
-olisko kiva mennä kokeilemaan Trail cupia? -No olis!!!
Näin siis hauskuus ylitti taas järkisyyt.

 Valitsin paidan fiiliksen mukaan. Sweet pain, sitä on ehkä tulossa.

Ja takki päälle. Kehtaisko oikein seuran nimissä mennä tötöilemään? Joo :)

Kotoa lähtiessä sade ropisi mutta Niihamaa kohti ajellessa se loppui, ja iltakahdeksalta jo aurinko paistoi. Ihmeellinen sää. Oli siis hyvä keli juosta. Vähän pukeutumisongelmaa oli: laitanko takin vai tarkenenko juosta paidalla? Sataa, on liukasta, mitkä kengät? Pitäiskö laittaa nastalenkkarit? Minulla oli melkein ylitsepääsemätön henkinen ongelma:  minulla ei ole suunnistus- tai maastokenkiä, mutta on talvinastalenkkarit, voinko laittaa ne? Suunnistuskengissäkin on nastat, mitä eroa niillä on talvinastalenkkareihin verrattuna? Ovatko ne vain kevyemmät ja ei-niin-lämpimät? Nauravatko minulle naurismaan aidatkin jos juoksen talvilenkkareilla? Tiesin että paikalle tulee suunnistustaitoisia seurakavereita, kysyn. Ja niin me päätettiin että juoksen nastalenkkareilla. Hyvä päätös. Takki päällä ei ollut hyvä päätös, kuuma tuli. Mutta kun lähdössä oli jäätävän kylmä... Koskahan opin.

Niihamassa Tampereella ollaan. Täällä kävin lenkillä, pyöräilemässä ja hiihtämässä kun asuin keskustassa. Vanhat kotihoodit <3

Käytiin ensin vähän verraamassa reitillä. Apua, täälläkö pitää juosta! Kiviä, kantoja, mitä kaikkea. 

Tässä poikettiin leveältä ulkoilureitiltä polulle.

Tulipahan heti selväksi, että lähdössä ei tarvitse kiihdytellä. Antaa nopeimpien mennä etten jää tientukoksi. En uskalla juosta kovaa polulla, parempi että menen rauhassa ja katson jalkoihini. Muutenkin ajattelin, että mitään maksimitreeniä ei ole tarkoitus tehdä, sellainen kiva reippaan kovahko treeni vaan.

Sain polulla heti todella hyvän paikan, en osannut polkujuosta yhtään mutta kun sopivaa vauhtia juostiin edessä niin katsoin mallia. Ja takana ei hengittänyt kukaan. Kovin kovaa ei muuten tarvinnut edes juosta kun syke nousi. Jännitystä, eilistä rasitusta, taitamattomuutta, kaikkea sellaista. Meinasin, että ei tässä nyt kisasykkeitä tavoitella, mutta eipä ne kaukanakaan olleet. Tällainen lopputulema siitä kuitenkin sitten tuli:

Kovaa, kovempaa, erittäin kovaa.

Kunhan vauhti asettui, juoksin kaksin yhden kilpailijan kanssa, peesasin vaan eikä tullut mieleenkään mennä ohi, huh mitkä sykkeetkin oli. Paitsi kun tuli leveä tiepätkä, pääsin kunnolla juoksemaan. Hirveä ero on kyllä polku- ja tiejuoksuvauhdilla! Siinä menin ohi ja aloin katsella seuraavaa selkää edessä. Lähinnä sen takia, että en eksy :) Ei vaan, etukäteishuolestani huolimatta reitti oli kyllä todella hyvin merkitty, ei ollut eksymisestä pelkoa. Vaikka pitikin melkein koko ajan katsella jalkoihin.

Tällaisilla mestoilla juostiin.

Seuraavaksi tuli pätkä, jota reittikuvauksessa kuvailtiin näin: Tämä maastopätkä on todella vaativaa juostavaa jopa suunnistajille. Jossain vaiheessa kyllä kävi mielessä, että kun en kerran yhtään polkujuoksua osaa, niin pitääkö sitä sitten ensimmäisenä lähteä johonkin kisaan, heh. Mutta ihme kyllä, edellä juokseva oli vielä varovaisempi kuin minä ja menin ohi.

Tommonen puu! Keskellä reittiä!

Sen jälkeen juoksin hyvän aikaa ihan yksin ja kyllä vaan oli hienoa! Mielettömät maisemat, järvi, juurakoita ja muuta ihan sopivasti, sain mennä omaa reippaan kivaa vauhtia. Todella kehittävää maastoa. Hymyilin taas juostessani kun oli niin kivaa :) Siihen asti oli rennon kivaa kunnes viimeisellä kahdella kilometrillä tuli taas yksi selkä näkyviin, piti kiristää vähän mukavuusalueelta pois kun selkä kerran läheni! Aivan liian hitaasti, jotta olisin ohi mennyt, mutta antoi loppupätkään hyvän tsempin.

Snapsilauta maalissa.

Trail cup oli hieno, hyvin järjestetty tapahtuma. Suosittelen.

Lähtö- ja maalialue oli Niihaman majan vieressä. Majasta saa kahvia ja munkkia. Talven hiihtolenkin ehdoton pit stop.

Tulokset ovat täällä. Olin kuntosarjassa, kilpasarjassa olisinkin ollut toiseksi viimeinen. Toisaalta, se on tuttu sija harkkakisoista :) Kovaa porukkaa oli kisassa mukana. Ensi viikolla olisi sarjan viimeinen osakilpailu Hervannassa Suolijärvellä. Sinne vaan kaikki juoksemaan, jos vähänkin kiinnostaa! Kympin arvoinen tapahtuma!