maanantai 20. heinäkuuta 2015

Frankfurt Ironman 2015, päivät ennen h-hetkeä

Valmistelut

En ehtinyt etukäteen kisavalmistautumisesta kirjoitella. On ollut aivan liian kiireinen kevät - siihen kun on yhdistänyt Ironmantreenin, olen ollut sen verran kovilla, että olen joutunut karsimaan tekemisistäni kaiken ylimääräisen. Etukäteen olin ollut kisan suhteen hyvinkin rennoin mielin. Olin saanut treenata koko talven terveenä. Pari viikkoa olin joulun aikaan kipeänä, mutta se ei isossa mittakaavassa merkkaa mitään. Tuntui, että treeni kulki ja kaikki oli hyvin. En usko, että olisin itseäni tämän parempaan kuntoon talven aikana saanut, olin tehnyt ohjelman mukaan kaiken mitä pitikin ja kaikki oli sujunut aika lailla niin kuin pitikin. Toki kokonaiskuormasta olin huolissani, työstressi vei voimia mutta koitin selviytyä päivä kerrallaan. Rauhallisin mielin olin lähdössä Ironmanille, ajatuksenani oli, että kunhan menen omaa vauhtiani ja kalusto kestää eikä tule mitään ylimääräistä yllättävää vaivaa, niin en keksi miksi en pääsisi maaliin. Aikatavoitteita ei ollut mielessä, en halunnut ensimmäiselle Ironmanille miettiä sellaisia yhtään.

Kisa oli sunnuntaina 5.7.2015. Aloitin kesäloman kisaviikolla. Maanantaina tein matkavalmisteluja, pakkailin ja hankin vielä kaikenlaista puuttuvaa, kävin treeneissä ja olin yhtäkkiä paniikissa. Maanantaina oli paljon puuhaa, aikataulut eivät pitäneet, tuli nälkäkiukku, mahdollinen rengasrikko alkoi pyöriä mielessä, treenissä ei juoksu sujunut. Kääk! Illalla autolla kotiin ajellessa tulikin hyvä biisi radiosta ja alkoi itkettää. Hoksasin, että olin koko päivän ollut kireä kuin viulunkieli ja taisi nyt olla vähän kisajännitystä ilmassa. Nauratti. Olo oli yhtäkkiä helpottunut ja rento, kyllä se siitä. Onneksi se maanantai oli ainoa päivä kun kisajännitys valtasi mielen kokonaan!


Matkalla

Tiistaina lähdettiin matkaan, omalla autolla Helsinkiin, sieltä hypättiin Finnlinesin laivaan kohti Travemündeä. Heti kun päästiin kotoa matkaan, tuli taas itku, ihan ilosta vaan kun homma eteni ja olin menossa kohti tavoitetta, sitä mitä varten olen vuoden treenannut. Tämä nyt on näköjään tällaista kun ollaan tärkeitten asioitten äärellä, tunnekuohut on läsnä pyytämättä ja yllättäen. Minulla ainakin.

Laivalla saikin syödä ja levätä riittävästi. Luin kirjoja ja tein ristikoita enkä juuri edes ajatellut kisaa. Travemündessä oltiin perillä keskiviikkoiltana, siitä sitten ajeltiin kohti Frankfurtia. Nukuin autossa, Manageri ajoi. Aamusella käytiin Frankfurtissa ajamassa pyöräreitti autolla läpi, ai että oli jännää nähdä se! Hotelli löytyi, saatiin auto parkkiin ja asetuttua paikoillemme. Muutkin tutut tulivat pelipaikoille samaan hotelliin: Ursula ja Ninnin energianurkkaus -blogin Ninni miehineen ja kannustusjoukkoineen. 


Torstai, perillä Frankfurtissa

Frankfurtissa oli aivan järkyttävän kuuma. Lämmintä oli luvattu 35-40 astetta torstaista sunnuntaihin. Onneksi sentään oltiin siellä muutama päivä ennen kisaa, jos vaikka kroppa vähän ehtisi tottua kuumuuteen. Suomen kesässä tähän mennessä ei lämpömittari ollut tainnut edes 25 asteessa käydä. Hotellihuoneen ilmastoinnin kanssa oli ongelmia, teho ei riittänyt viilentämään meidän huonetta. Yhtenä yönä lämmintä oli 26,5 astetta, se meni hikilammikossa pyöriessä... Vettä kului valtavasti. Yleensä juon Saksassa ihan vesijohtovettä, mutta nyt en halunnut ottaa mitään riskiä erilaisen bakteerikannan takia ja kannettiin pullovettä kaupasta ihan hirveät määrät. Huh mitä hommaa sekin oli siinä kuumuudessa!

Torstaina katseltiin paikkoja ja expoaluetta ja haettiin kisanumerot. Kivan repun sieltä sai. Teltassa oli kuuma.





Anything is possible.




Maali rakentumassa hienoon paikkaan Römerberg-aukiolle.




Perjantai

Perjantaina käytiin tutustumassa Langener Waldsee -järveen ja uitiin pieni lenkki. Myöhemmin käytiin kisainfossa (oli järkyttävän kuuma) ja iltasella juoksin pienen lenkin.


Niin kuuma että aidatkin sulaa asfalttiin.


Märkäpukukielto alkaa olla selvä juttu.


Minä ja kaksi huikeaa Ironwomania, Ursula ja Ninni <3


Langener Waldsee


Maalialue rakenteilla. Tämän kuvan repostasi 
Instagramiin myös virallinen Ironman-tili @Ironmantri :)

Järven vesi oli todella lämmintä ja ehtisi lämmetä vielä lisää sunnuntaihin mennessä. Märkäpukukielto oli ihan selvä asia, ja se kerrottiinkin iltapäivän kisainfossa. En siitäkään jaksanut murehtia, vaikka huono uimari olenkin. Periaatteessa uin kyllä paljon mieluummin ilman märkäpukua, vaikka se aavistuksen hitaampaa onkin. Kädet liikkuvat paremmin ja olo on mukavampi.

Kisainfo Römerbergin aukiolla. Oli tolkuttoman kuuma.

Illalla oli ohjelmassa vielä pieni juoksulenkki: 10 minuuttia kovaa ja 10 minuuttia hiljaa. Kova juoksu tuntui kovin ikävältä keuhkoissa ja hotellihuoneessa suihkun jälkeen yskin jonkun aikaa kuivaa yskää. Se oli omituista, mutta meni onneksi ohi. En vielä tiennyt että se tulee olemaan tämän kisan kohtalo...


Lauantai

Lauantaina piti viedä T1-pussukka vaihtoalueelle ja pyörä Langener Waldseelle.


Mun pyörähuoltotiimi laittoi SUPin kuntoon :)


T1-pussukka juoksuun.


T2-pussukka. Kypärä puuttuu kuvasta, sekin oli kyllä mukana :)

T1-juoksupussukka vietiin vaihtoalueelle, joka oli pienen kävelymatkan päässä hotellilta. Pussukkaan laitoin lenkkarit, lippalakin, geelejä, aurinkorasvaa, body glideä ja vara-aurinkolasit sekä pienen minigrip-pussin, jossa oli suolatabletteja, magnesiumia, kipulääke ja rakkolaastaria. Kaiken varalta.


Minulla oli helposti muistettava paikka rivin päässä.

Sitten haettiin pyörät ja T2-pussukat ja lähdettiin viemään niitä Langener Waldseelle. Huh mikä homma, järvi oli vain parinkymmenen kilometrin päässä mutta koko hommaan taisi mennä neljä tuntia! Järvelle oli bussikuljetus, mutta busseja oli liian vähän ja kuumana lauantaipäivänä kaikki frankfurtilaiset olivat päättäneet lähteä järvelle ja ruuhkauttaa liikenteen. Ensin jonotettiin bussiin pääsyä 45 minuuttia, sitten 20 kilsan bussikyyti kesti tunnin. Oli tuskaisen kuuma.


Jonotellaan pyörien kanssa bussiin pääsyä.

Pyöriä ja urheilijoita bussi täynnä.



Pyörät pussitettiin järjestäjältä saatuihin sinisiin pusseihin.


Sain taas helpon päätypaikan T2-pussille.
Järvi oli täynnä vapaapäivää viettäviä frankfurtilaisia.

Saatiin pyörä katsastettua ja oma paikkakin löytyi. Renkaista ilmaa pois ja pyörä pussiin. T2-pussukka omalle paikalleen ja äkkiä pois sieltä. Matka kesti paljon pitempään kuin mitä kukaan meistä oli osannut arvella, onneksi sentään oli juotavaa riittävästi mukana ja paluumatka sujui paljon sutjakkaammin kuin meno.

Eipä siinä iltasella sitten enää muuta ehtinytkään kuin vähän levätä ja käydä syömässä. Syöminenkin hoidettiin hotellin ravintolassa, enää ei lähdetty mihinkään kuumuuteen kävelemään.

Kuumuus siis koitteli jo ennen kisaa. Pidin mielen positiivisena enkä stressannut kuumuudesta, koska eihän olosuhteille mitään voi. Toki nyt jälkikäteen mietin, että ihan kamalaahan se oli :D

Päivät ennen kisaa tuntuivat olevan täynnä ohjelmaa, olisin ehkä kaivannut enemmän lepoa ja rauhoittumista, mutta eipä toisaalta puuhastelukaan haitannut, ei ehtinyt ainakaan alkaa jännittää! 



Ennen kisaa sain paljon viestejä ja kommentteja kaikkien kanavien kautta, en tiedä kuinka teitä kaikkia niistä kiittäisin. Ne toivat ihan hirvittävästi voimaa ja uskoa! Jokaisen olen lukenut ja siitäkin tuli välillä itku kun niin mahtavasti tsempattiin ja kannustettiin. Ne kaikki olivat tärkeitä sanoja.

Tulee niin tolkuttoman pitkä kirjoitus että laitetaan kisapäivä ihan erikseen! Stay tuned!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti