Lenkille hakemaan piparitaikinaa

Eilen ja tänään olen nukkunut niin maan perusteellisesti kun kerrankin sain. Yhdentoista ja kymmenen tunnin yöunet, ne on poikkeuksellisia minulle. Mutta nytpä olo alkaa olla normaali!

Innostuin jopa vähän siivoilemaan, se ei ole prioriteettilistalla aina mitenkään kärkipäässä... Nyt on vähän imuroitu ja lattiaakin pesty. Lehtipinoja piilotettu ja näkyvimmät pölyt pyyhitty. Kynttilät voi laittaa palamaan, kynttilänvalossa ei mikään häiritse silmää isosti. Olen neulonut, sukkaa pukkaa kovasti. Pipoa, huivia ja kaikenlaista villahousua pyörii mietintämyssyssä.

Talvi tuli, pysyykö tuo lumi nyt?

Treenit meni leirin jälkeen viikolla leppoisasti. Maanantaina oli juoksua, salilla liikuttelin vain leukojani ja uinnissa otin myös rennosti, pääsin neuvomaan muita. Sekin on kyllä todella opettavaista puuhaa. Tiistaina kävin vähän uimassa, torstaina oli kunnon uintitreeni ja perjantaina jumppa. 

Eilen oli inha sää, tuuli, satoi lunta, oli liukasta ja kaikkea. Se oli pitkästä aikaa kotikuntosalilla sisätreenin paikka. Sehän tuntui jaloissa tänään, ohhoh. Tänään en osannut päättää mitä tekisin. Nyt kun en treenaa minkään ohjelman mukaan, on niin paljon vaihtoehtoja :) Ensin mietin että lähtisinkö uimaan. No ehkä joo, ääh ei sittenkään. En tiedä olisinko ollut tarpeeksi virkeä keskittymään kunnolla tekniikkaan. Ja siihen kuitenkin pitää keskittyä jos sinne menee. Pitäisinkö lepopäivän? Väsymysviikot ovat takana, yhdistetty lepopäivä liikunnasta ja töistä olisi ehkä myös paikallaan. Mutta jaloissa tuntui eilinen treeni, ehkä sittenkin jokin pieni palauttava lenkki? Ei kun mun tekisi mieli leipoa pipareita, nyt on joulukuu.

Onpa ollut kova tuuli kun on puu kaatunut lenkkipolulle. Hyödynsin sen treenissä ja pompottelin siinä jonkin aikaa tasajalkaa puolelta toiselle.

Niistä se ajatus sitten lähti: palauttavalle kevyelle lenkille Villilän rantaa pitkin, paluumatkalla piipahdus lähikauppaan ostamaan piparitaikinaa. Se olikin hyvä idea. Nuo lyhyet palauttavat lenkit ovat minulle kaikkein vaikeimpia: samalla vaivallahan sitä juoksisi pitempäänkin. Kroppakin alkaa lämmetä vasta puolen tunnin korvilla. Lyhyelle lenkille lähteminen on siis kaikkein haastavinta! Nyt pääasia oli kaupassa käynti, piparit ja glögi joten tuo lyhkäinen viiden kilometrin lenkura meni että hupsista vaan!

Kotimatkalla huomasin tehneeni emämokan: en ollut laittanut heijastinliiviä päälle! Lähtiessä oli vielä valoisaa eikä se tainnut siksi tulla mieleen. Noloa, en tykkää juosta ilman heijastinliiviä hämärällä, autoilijana sitä tietää kuinka huonosti pimeät ihmiset näkyvät. Muistakaa käyttää heijastimia, älkää olko niin kuin minä.

Joulun ekoista pipareista tulee hyvälle tuulelle.

Nyt on glögiä ja pipareita, lenkki tehty ja maailma mallillaan. Huomenna aloitetaan juoksutreeneissä Pirkkahallikausi.

HUOMIO, TÄRKEÄÄ:

Torstaina 5.12. klo 17 lähdetään Nokian uimahallin edestä Pelastakaa Lapset  -joulujuoksulle. Triathlonteam226:n järjestämästä yhteisjuoksusta on tietoa täällä. Kaikki mukaan, tämä ei ole kilpailu eikä tarvitse olla seuran jäsen. Riittää, kun haluaa lahjoittaa 20 euroa, sillä lapsi saa päivän omassa tukiperheessä. Saa myös pukeutua jouluisesti!