torstai 19. joulukuuta 2013

Ihmiskokeen seurauksia

Maanantaina oli taas tiukka treenipäivä, menee melkein ihmiskokeesta kun treenaa normaalin 8 tunnin työpäivän jälkeen kolme ja puoli tuntia. Juoksutreenissä haettiin jalkoihin lisää voimaa, tein kyykkyhyppyjä ja juoksentelin kovaa siihen päälle. Jalat oli aivan soosina jo maanantai-iltana, mutta tiistaina alkoi totuus selvitä. Etureidet ottivat itseensä.

Tiistai: sängystä ylös klo 7:00. Lieviä hankaluuksia, jäykkyyden tunnetta jaloissa. Tietoisuus siitä, että pahin on vasta edessä.

Töihin klo 8:00. Portaat ylös toiseen kerrokseen. No huh, onpa yllättävän raskaat portaat.

Klo 9:30. Piipahdus kerrosta alempana. Ohhoh, mitkäs jalat nämä ovat. Lieviä hankaluuksia päästä alas.

Klo 11:30. Lounaalle. Työtuolista ylös, jaahas, ei nopeita liikkeitä. Liikkeelle lähtö on kuin hidastetussa filmissä. Jalat suorina köpötän eteenpäin ja olen iloinen että kukaan ei näe. Ja taas portaat alas. Helpointa mennä leveällä askelluksellä, pääsee jalat suorina. Takaperinkin voisi mennä mutta en kehtaa.

Klo 13:00. Haen kahvipaikalta kahvia. Hidas ja rauhallinen askellus on paras kunnes pääsee kunnolla liikenteeseen. Ei mitään normaalia kipkop-tahtia. Kun pääsen vauhtiin niin kävely helpottuu, mutta muistuttaa nykivää katkokävelyä.

Klo 14:00. Lähetys portilla. Kaksi kerrosta portaita alas. Paha! Koska kukaan ei näe, menen sivuttain. Auts, joku kuuluu tulevan vastaan, siirryn askeltamaan suoraan, askel on leveä ja jalat eivät juuri polvista koukistu. Keskityn tervehtimään, hymyilemään ja juttelemaan. Epäilyttävää askellusta ei (ehkä) huomaa ja saatan vaikuttaa suurinpiirtein normaalilta.

Klo 19:00. Menen uimaan. Olen muutaman kerran mennyt uimahalliin juosten kun manageri on tullut myös ja tuonut tavarat autolla, nyt juokseminen ei käy mielessäkään. Eniten mietin, että kunhan pääsen kiipeämään autoon niin miten pääsen sieltä pois. Uidessa ei voi potkia koska veden paine sattuu etureisiin.

Keskiviikkoaamuna klo 7 herään jalat suorina enkä piru vie meinaa saada niitä koukkuun että pääsisin sängystä pois. Autan käsillä jalat lattialle niin että pääsen köpöttämään vessaan.

Vaatteet päälle ja sitten autoon. Hetken joudun miettimään että miten pääsen sinne. Istuin on liian matalalla. Katosta kiinni toisella kädellä ja humps tipautan itseni istumaan. 

Keskiviikko oli melkoinen päivä. Doms pahinta laatua. Vaikka kuinka tsemppasin, kaikki kyselivät mitä olen tehnyt ja onko selkä/lonkka/polvi/nilkka kipeä. Ei, olen treenannut kaksi päivää sitten ja reisiin sattuu.

Tipautin toimistolla kulkiessani kynän lattialle. Kyykistyn poimimaan sitä. Ei! Ei kyykkyyn! Haukon henkeä kun etureiskoja kiristää! Polvista koukistus, laskeutuminen käsien varaan ja siitä polvilleen. Samaa kautta ylös. Kas näin, kynä on poimittu lattialta. En tiedä näkikö kukaan. Jos näki niin ei kehdannut sanoa mitään.

Ei varmaan tarvitse erikseen mainita, että keskiviikko oli lepopäivä.

Tänään torstaina reisiin sattuu vieläkin joka askeleella, mutta alkaa selvästi helpottaa. Elän toivossa, että seuraavaan maanantaihin mennessä olen kunnossa ja kykenen tekemään saman uudestaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti