Himmailua

Nyt se on täällä. Ylimenokausi. Ensimmäistä kertaa minun treeniurani aikana. Ensimmäisenä varsinaisena treenivuotenani en niin paljoa urheillut, että varsinaista ylimenokautta olisi ollut tarpeen erikseen pitää. Toisena treenivuotena nyrjäytin kesällä nilkkani, ja urheilutaukoa kertyi yli kuukauden päivät. Siinä hoitui ylimenokausi samalla.

Miksi osa tyypeistä on harmaita?

Viimeisen vuoden olen saanut onnekseni olla terveenä, harjoitella ja kilpailla. Valkun määräyksestä nyt on tarpeen pieni keventäminen. Tottahan se turisee, ymmärrän kyllä että minun (olemattomalla) urheilutaustallani olisi tuhon tie painaa sokkona menemään. Tämä on vallan jännittävää! On aikaa tehdä kaikkea muutakin, mutta kun mieli tekisi kovasti urheillakin? Syksyn säät on parhaimmillaan, nyt voisi mennä pitkälle juoksulenkille ja pitkälle maastopyörälenkille ja salillakin voisi hankkia voimaa. Jajaja. Periaatteessa täytyy nyt vähän hillitä menohaluja. Saa treenata, mutta koitan pitää tuntimäärärajoitinta päällä. Tämän viikon tunnit tulivat täyteen jo eilen illalla ja nyt on viikonloppu - eriskummallinen tilanne. Käyn tänään kyllä pienen saunalenkuran ennen illan Havaiji-kisakatsomoa, älkää kertoko kenellekään ;-)

Sorsiakin oli.

Mitä kaikkea nyt sitten olen ehtinyt tehdä? Olen esimerkiksi ehtinyt valokuvata joutsenia. Tulin yksi ilta kotiin, näin joutsenet matkan varrella ja päätin käveleskellä valokuvaamaan niitä. "Normaalisti" olisin tsekannut kellosta aikataulun: koska pitää syödä, koska menen treenaamaan. Nyt vaan haahuilin ja kyykin pusikossa kameran kanssa. Ja ne joutsenet eivät edes olleet hyviä kuvattavia, koko ajan olivan perä pystyssä syömässä jotakin sieltä järvestä. Pysytään pinnalla ja pää pystyssä kun kuvataan. Ni!

Jotain todella mielenkiintoista järvessä oli. Kaikki on pelkkiä pötiköitä kun sukeltaa vaan.

Olen myös ehtinyt suunnitella matkustamista, suunnitelmia on niin lähitulevaisuuteen kuin ensi vuodellekin.

Lähtiskö lentoon? Meniskö vaikka ulkomaille?

Olen ehtinyt neuloa sukkia. Syksyisin alkaa aina sormet syyhyämään ja jotain pitää saada puikoille. Keskeneräisiä töitä on enemmän kuin laki sallii, mutta uusiakin pitää aina aloittaa.

Kaunis syksy

Minulla on myös neulomispuuhissa enemmän intoa kuin taitoa. Purkaa en millään viitsisi, joten sovellan paljon. Tein pitkästä aikaa kirjoneuletta kun oli niin kiva kissakuvio. Sehän tuli vahingossa ensin ylösalaisin, mutta en antanut sen haitata vaan tein välikuvion ja sitten uudestaan oikeinpäin. Manageri sanoi että nuo ylemmät on lepakoita.

Kissasukka tarvitsisi parin. Aloitettu on. 

Myös neulomishommissa on välineillä merkitystä. Puikot ovat nykyään hiilikuitua. Kyllä kulkee neulomus ihan eri tavalla kuin vanhoilla metallipuikoilla.

Pienemmän jalan sukat. Kuka nämä kaikki päättelee?

En alussa muistanut kuinka paljon silmukoita laitetaan sukkiin, mutta aloin tekemään vaan. Vihreistä pötkylöistä piti tulla sukat, mutta huomasin että ne ei mahdukaan jalkaan. Purkaa en viitsinyt, joten jatkoin pötkylää ja niistä tuli kämmekkäät. Peukalot pitäisi vielä tehdä.

Sukat, joista tulikin kämmekkäät.

Tänään olin sukkakurssilla :D Bongasin sen eilen ja olin tänään tikkana paikalla. Opeteltiin neulomaan magic loop -tekniikalla, 2 sukkaa yhtäaikaa varpaista varteen. Huh, sitähän joutui oikein miettimään ennen kuin lähti sujumaan. Tämä jos jokin on vaihtelua treenaamiselle. 

Nyt Ironman-kisakatsomoon, aloha!