sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Upeat ulkoilusäät ja yksi ennätys

Joulun alla puettiin auto Petteriksi ja ajeltiin jouluostokset pitkin kyliä tonttulakit päässä. Ihmisiä nauratti :) Petterillä ei voi mennä motarille, menee sarvet luimuun jos ajaa liian kovaa!




Jokavuotiseen tapaan Aamulehden joululiite sekoitti jouluvalmistelut pahemman kerran. Jään näihin kuva-arvoituksiin aina koukkuun. Nyt kuva-arvoituksissa oli kolme teemaa: 
-Varrella virran. Kuviin oli piilotettu jokia.
-Osaatko punoa runoa -riimitehtävä. Tämä tehtävä löytyy Aamulehden nettisivujen ilmaisversiosta, käykäähän katsomassa.
-Kinkku laulussa -sanakieppitehtävä. Alempana olevassa kuvassa löytyy muun muassa purkkikala-karkkipula - keksitkö muita?



Joulupäivän aamuna järvi oli mennyt jäähän.

Tauti taisi mennä. Näin uskon ja toivon ettei mitään takapakkia tule. Olo oli hyvä monta päivää, mutta en uskaltanut liikehtiä ennen kuin vasta lääkekuurin viimeisenä päivänä - oli jo pakko päästä vähän tuulettumaan. Ensimmäisenä päivänä puolen tunnin liikunta, seuraavana tunti, kolmantena puolitoista tuntia. Kerrankin maltoin. Niin järkevää etten melkein usko. Yleensä hätiköin enemmän.



Kyllä kelpasi kevyttä hölkkää tassutella joulupäivänä. Upea ulkoilupäivä!



Tapaninpäivä tarjosi vielä upeamman auringonpaisteen. Lähdin tutkimaan hiihtomahdollisuuksia. Kelvollista baanaa vapaan hiihtoon löytyi Ylöjärveltä. Muutama heikompi kohta reitillä oli, mutta pääosin ihan hiihdettävää. Voi miten ihanaa oli hiihtää omassa rauhassa! Tätä olin kaivannut ja olin äärettömän onnellinen. Tykkilumilatu toki menee paremman puutteessa, mutta kyllähän siinä mielestäni vähän koko hiihdon idea katoaa. Pitää päästä luontoon, hiihtää pitkää lenkkiä niin että maisemat vaihtuvat. Lisäksi vielä koska olen taitamaton hiihtäjä, harjoittelisin varsinkin alkukaudesta mieluummin ihan itsekseni enkä ladulla missä on kova trafiikki.




Kattokaa ny kuinka kaunista!

Iltasella taivas tarjosi värikylläisen hetken.

Samasta herkusta olin nauttimassa eilen Kaupissa. Siellä lumitykit lauloivat, tykkilumilatu on tuloillaan. Luonnonlumilatua on Kaupista Niihamaan ja hyvän matkaa Niihamasta eteenkinpäin. Siellä oli oikein hyvää alustaa hiihdellä vapaata. Niin ihana rauha etten keksi edes sanoja!

Eilen oli ennätyspäivä, hiihtolenkin keskisyke oli nimittäin 130. Se on minun hiihtosykkeekseni hyvin, hyvin alhainen. Toissatalvena kun pääsi viimeksi kunnolla hiihtelemään, keskisyke hiihtolenkeillä oli aina 145-150:n tuntumassa. Vähän turhan isoilla sykkeillä silloin menin, mutta kun en muutakaan voinut. Sykkeet aina vaan hiihtäessä nousi, tekniikka oli huono ja varmaan kuntokin huonompi. Muistan, kun treenikaveri silloin sanoi, että hänellä oli samat tuntemukset, mutta sitten vaan yhtäkkiä eräänä talvena hiihtosykkeet laskivat. Olin epäuskoinen, mutta enpä tiedä voisiko niin minullekin käydä. Toki olen todella rauhallisesti nyt pari lenkkiä hiihdellyt, mutta rauhallisesti pyrin kyllä ennenkin hiihtelemään.

Pidin lenkillä sykkeenlaskutaukoja - kyllä, minä olen se joka pysähtyy mäen päälle seisomaan ja odottaa että syke laskee... Mutta niin olen ennenkin tehnyt. 

Yksi ylämäki ihmetytti Kaupissa, olivat madaltaneet sitä. Aikanaan vuonna 2011 opettelin hiihtämään vapaata pitkälti Kaupin laduilla. Se yksi ylämäki oli aina tavattoman tuskainen, sykkeet hipoivat taivaita ja muistan useasti pysähtyneeni mäen puoleenväliin nojaamaan sauvoihin kaksinkerroin kun ei henki kulkenut. Kerran yksi ystävällinen herrasmies pysähtyi minulle sanomaankin, että "kyllä se siitä, varmasti opit vielä hiihtämään" :) Eilisen lenkin maksimisykkeet tulivat edelleen siinä samassa mäessä, mutta syke ei kivunnut juuri 150:n yli enkä edes joutunut pysähtymään mäkeen kunnon loppuessa. Aion vetää tästä hätiköidyn johtopäätöksen, että mahdollisesti kunto tai peräti hiihtotekniikka on parantunut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti