Ei mennyt ihan putkeen Jämillä

Talvitriathlonin SM kisattiin eilen Jämillä. Sää oli upea, aurinkoisen keväinen, välillä jopa kuuma, Jämillä ei tuullutkaan niin kuin yleensä. En erityisemmin jännittänytkään koko juttua, mitäpä sitä näillä valmisteluilla olisi kannattanutkaan: hiihtoa tänä vuonna takana 17 kilometriä, maastopyöräilyä 10 kilometriä (ne pyöräilin viime viikonloppuna Jämillä). Hyvä ja kova treeni oli tarkoitus tehdä. Ja tottakai tiesin kisafiiliksen vievän mennessään, kyllä kaikki tehdään niin kovaa kuin osataan ja jaksetaan.

Kuka hullu hiihtää kesällä?

Olin kisapaikalla hyvissä ajoin, koska manageri meni talkoohommiin. Katselin yleisen sarjan ja nuorten sarjojen lähdön, ikäsarjojen startti oli vasta parin tunnin päästä. Komeata on kyllä katsella kisaajia! Jaloittelin katsomaan myös pyöräosuuden alastulopätkän Jämin harjulta. Se tuli metsän läpi, ja oli tietenkin minulle pelottava. Näin onneksi yhden ikävännäköisen kannonkin etukäteen, osasin varoa kisassa. No joo, aika tosi varovasti muutenkin laskin sen mäen... Ehkä sitä jo pienelläkin maastoajoharjoittelulla voisin kehittyä rohkeammaksi. Ekalla pyöräkierroksella metsässä olin jopa ihan närkästynyt kun yhdessä kohtaa hetken aikaa ihmettelin missä reitti menee, oli kyllä hyvin merkitty mutta minä vaan mietin että eihän tuosta kukaan voi pyörällä ajaa. No kyllä voi :)

Siitä olisi pitänyt ajaa ylös. Talutin.

Juoksu oli yhtenä kierroksena hiekkatiellä, Suunnon mukaan 5,2 kilometriä. Menomatka alamäkeä, paluu ylämäkeä. Kerrankin maltoin enkä ottanut juoksun alkua liian kovaa. Mittari ei halunnut aluksi näyttää sykkeitä, joten menin tunteella. Koitin vaan juosta kevyesti, ja luulen ainakin alamäkeen siinä onnistuneeni. Kääntöpaikalla sykkeetkin löytyivät ja paluumatkan tulin 170:n keskisykkeellä, eli en kyllä kovempaa olisi päässytkään. Korkeasta sykkeestä huolimatta juoksu tuntui hyvältä. Harmitti vaan kun ylämäkeen vauhti hiipui.

Tässä kohtaa oli ylämäki jossa piti vähän tehdä töitä.

Onneksi en tällä kertaa ollut ollenkaan niin töttöröö kuin viime viikonloppuna vaihtopaikalle tullessani, vaan pyöräilyyn siirtyminen tapahtui iman suurempia kommelluksia. Heti ensimmäiseen ylämäkeen piti jalkautua - se oli kyllä ihan suunnitelmallinen jalkautuminen. Tuntui, että on helpompi tuupata pyörä ylös kuin polkea. Minullahan ei lukkopolkimia ollut niin en saanut mitään pyöritysvoimaa aikaiseksi. Mietin kovasti lukkopolkimia, mutta koska ei maastokokemusta ole niin en uskaltanut laittaa niitä, ajattelin niiden hidastavan vauhtia vielä entisestään, koska niitten kanssa pitää enemmän "varautua" ja "ennakoida". Kun siis on tällainen arkajalka. Niin se oli fläteillä poljettava. Niillä välillä vähän tossu lipsui ja rehellisesti sanottuna kaipasin kyllä lukkopolkimia matkalla, olisi saanut vauhtia enemmän. Talutin pyörää kummallakin kierroksella neljä kertaa, polkien olisit jo perillä... :) Pyörämatkaksi Suunto näytti vähän vajaa 7 kilometriä. Voi sitä helpotusta kun se oli ohi!

Vaihto pyörästä hiihtoon on aina hitaahko kun pitää pukea monot. Siinä samalla vaihtopaikalla oli pyörä ja monot, sukset olivat Jämin hiihtoputkessä sisällä odottamassa. Laitoin myös buffin päähän, lämpötilaeroa oli kuitenkin jonkin verran kun oli niin lämmin kevätsää ulkona. 

Kisasin Managerin maasturilla. Se on ihan älyttömän hyvä peli!

Putkessa olikin varsinainen söheltäjä liikenteessä. Nappasin hiihtoon väärät sukset. Sekä sukset että sauvat olivat samanmerkkiset ja -väriset, ja kanssakilpailijattaren kanssa oltiin käytetty ihan samaa taktiikkaakin suksien paikan valinnassa - luultavasti ne olivat siinä rivissä vierekkäin. Minulle ei tullut pieneen mieleenkään, että ne eivät olisi omat välineet joilla menin. Voi miten iso harmitus olikaan kun tajusin näin käyneen, toinen kilpailija keskeytti sen takia kun välineet eivät olleet sopivat. Lyhyesti sanottuna minä siis pilasin toisen kisan. Puhdas vahinko, mutta harmitti niin paljon ettei ole tosikaan. Nyt pystyy jo sentään tästä kirjoittamaan kun on yön yli nukkunut. Julkinen pahoittelu vielä tästä mokasta! Olkaa varovaisia jos omistatte samanlaiset välineet kuin minulla.

Vaihtoalueella. Makkarateltassa ei ollut makkaraa vaan ajanotto.

Kisassa tulin neljänneksi. Loppumetrien sähellyksestä huolimatta päivässä oli montakin positiivista asiaa. Juoksussa oli maltti mukana. Pyöräily parani viime vuodesta - tosin keliolosuhteetkin olivat erilaiset. Viime vuonna maastossa oli paikoin vielä kuraa ja lumisohjoa, nyt oli kuivaa. Pyöräilin kuitenkin 5 minuuttia kovempaa kuin viime vuonna, siitä olen tyytyväinen. Hiihtoa oli viime vuonna hyvä talvi takana, tänä vuonna ei nimeksikään. Hiihto-osuudella säädin kaikenlaista kun oli se suksihomma minkä tajusin reitin varrella... Kyllähän se vähän vauhtiin vaikutti. Hiihtoaika oli kuitenkin aikalailla sama nyt kuin viime vuonna. Kunto lienee parantunut, kun kaikesta huolimatta sama aika tuli. Viime vuonna jäin kärjestä 12 minuuttia, tänä vuonna 8 minuuttia.

Se oli sellainen repäisy ja oppitunti. Hyvä ja kova treeni tuli!