keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Pertti peruslenkki

Kyllä ihmisen pitää hikoilla. Ei siis kutsunut jooga tänään, vaan ihan tavallinen juoksulenkura.

Tepsuttelin tunnin keskisykkeellä 135. Reitti oli vanha tuttu, se sama jonka menen aina kun en jaksa sen kummemmin ajatella. Peruslenkki.

Pimeä ja märkä ilma meinasi kyllä lannistaa lähtöinnostuksen. Keräsin lenkki-innostusta vetkuttelemalla hetken kotona ja syömällä joululta jäänyttä taatelikakkua palasen. Se on muuten hyvää, melkein paranee vanhetessaan. Sitten lähdin vaan ja voi kuinka mukava ilma sitten loppujen lopuksi olikaan! Neljä astetta lämmintä ja mukavan kosteaa.

Pakaroissa vielä tuntui maanantaina tehdyt juoksun ja pyöräilyn lomassa tehdyt luistelukyykky-, tasakyykky- ja ties mitkä hypyt. Askel ei ollut kepeä, mutta ei sen peruslenkillä tarvitse ollakaan. Peruslenkillä ei ole kiire minnekään eikä tarvitse pinnistellä. Voi olla itselleen armollinen ja mennä juuri niin hiljaa kuin huvittaa.


Kattokaas, peruslenkillä voi käydä vaikka Tesomalla. Tampereella nääs.

Peruslenkillä voi olla vaan, ei tarvitse ajatella mitään ja silti voi ajatella kaikkea. Tänään tajusin, että tämähän se on minun meditaatiohetkeni. Kun ei ajattele mitään, asioita tulee vaan mieleen. Asiat asettuvat päässä paikalleen kuin tetrispalikat. Monta kertaa olen lenkillä keksinyt ratkaisun johonkin asiaan. En ole etsinyt ratkaisua, mutta se on vain tullut mieleen.

Peruslenkki on myös hyvin luova olotila. Ehdin monesti lenkin aikana innostua jostain asiasta. Saatan kyllä unohtaakin sen jos tulee jotain muuta vielä innostavampaa mieleen :)

Peruslenkillä tulee useimmiten mieleen hyvin positiivissävytteisiä asioita ja tuntemuksia. Asiat näyttävät valoisammilta ja helpommilta.

Tesoman uimahalli oli melkein ainoa valoisa asia tänään pimeällä lenkillä.

Peruslenkillä tulee usein mieleen jokin onnistunut juoksutapahtuma, jossa on ollut. Voi se Ruisrääkkikin kun siellä oli niitä mäkiä, silti jaksoin tempaista huiman loppukirin ennen maalia! Mietin, millainen sää oli, millaisia tuntemuksia, kuinka matkan varrella hymyilytti, mitä juttelin ihmisten kanssa, kuinka joku kannusti, miltä tuntui tulla maaliin. Miltä tuntui tehdä ennätys. Kyllä onnistuneet juoksut antavat valtavasti virtaa.

Peruslenkillä ei tarvitse miettiä tekniikkaa, ei askellusta, ei käsien asentoa, ei mitään. Paitsi jos haluaa niin saa miettiä. Peruslenkillä on siihen hyvin aikaa.

Peruslenkin lopussa otetaan lyhyt räväkkä pyrähdys, niin että tasavauhdista pökkelöityneet jalat heräävät taas eloon ja sykekin nousee. Syke nousee niin että hengästyttää kunnolla, mutta se on mukavaa kun tietää että ei kestä kauaa. Ja sen jälkeen saa palautella kävellen ja hölkötellä taas loppumatkan rauhassa.

Lenkin jälkeen voi mennä saunaan.

Peruslenkki on lenkkien aatelia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti