tiistai 3. syyskuuta 2013

Olen muotitietoinen

Jessus mikä pössis on triathlonilla. Finntriathlon on myyty ennätysajassa loppuun. Osallistumismaksukin oli noussut reippaasti viime vuodessa. Nyt on varaa pyytää, kaikki haluavat harrastaa triathlonia.

Minullakin oli sunnuntaille kalenterimerkintä, että muista ilmoittautua. Ilmoittautuminen alkoi klo 12, startti Varalan vartille oli klo 12:30. Nakitin managerin hommaan: jos hän saa ilmoitettua minut, ei ole tulipalokiire kotiin (= ehdin syömään grillimakkaraa, saunomaan & uimaan Varalassa).

Kisan jälkeen tsekkasin puhelimen, managerilta oli tullut tekstari, että ilmoittautuminen onnistui, mutta maksuhetkellä palvelu kaatui. Rahat meni tililtä mutta nimeäni ei tullut listoille. Olipa jännittävää sekin. Facessa kyllä ilmoittelivat, että jos maksuvahvistus on tullut sähköpostiin (oli se), niin ilmoittautuminen on kunnossa ja nimilistaa päivitetään kun keritään. Joskus viiden aikaan sunnuntaina sain huokaista helpotuksesta kun nimi oli tupsahtanut listalle näkyviin.

Miksi sitten minäkin halusin Joroisille? Se on Suomen suurin tapahtuma, yhden kerran kokemuksella hyvin järjestetty. Ajankohta heinäkuussa on hyvä, vesi on lämmintä ja sää todennäköisesti hyvä. Ei luultavasti ainakaan jäätävän kylmää, vaikka ei Suomen kesästä koskaan tiedä. Siellä on paljon tuttuja. Kisasin siellä tänä kesänä ja siksikin on mukava mennä koittamaan aikaparannusta samoihin maisemiin. Iltabileet.

Massan mukana minäkin siis näköjään menen ja harrastan juuri nyt hyvin trendikästä lajia. On ollut mielenkiintoista seurata lajin kasvua sinä aikana, mitä itse olen harrastanut. Menin ensimmäistä kertaa seuran uintitreeneihin syksyllä 2010. Olin ainoa uusi tulokas, ja terapia-altaassa meitä pulikoi viitisen ihmistä kerrallaan. Ei ollut kelluessa ruuhkaa. Viime syksynä managerikin aloitti uintitreenit, ja silloin aloitti moni muukin uusi harrastaja. Olin saanut puhuttua managerin mukaan osittain sillä verukkeella, että "terapia-altaassa on mukavaa ja väljää". Ei ollut enää viime syksynä. 


Eilen alkoivat seuran sali- ja uintivuorot. Salivuorollakin oli jo uusia harrastajia, mutta uintivuorolla potti räjähti: terapia-altaan uimalakkimeri oli kuin hattivattiarmeija. Laskeskelin, että altaassa oli 15 uimaria, joista taisi olla lähemmäs kymmenkunta uusia kasvoja.


Siellä me sitten opeteltiin uimaan.
Huikeeta on! 

Eilen tosiaan olin salilla pitkästä aikaa. Niin pitkästä aikaa, että en muistanut koska oli edellinen kerta. Enkä Movescountistakaan viitsinyt katsoa kun siitä täytyi olla jo nolon kauan. Salipuuhailu tuntui tosi kivalta, lihakset tykkäsi! Ja tuli kipeäksi, oivoi. Uinti oli aluksi aika erikoista ilman märkäpukua, mutta eiköhän tuohonkin taas totu. Kellumista oli oikeasti ihan hyvä harjoitella ja palautella mieleen.

Liian kipeät lihakset ei kuitenkaan olleet ettenkö olisi tänään päässyt tekemään vähän erilaisia treenejä pitkästä aikaa. Työpaikalla alkoi kaikki kuntoilujutut, ja siellähän minä olin, kahvakuulassa ja pilateksessa.

Kahvakuulatunnilla en ollut ollut koskaan aikaisemmin. Itsekseni olen kyllä kuulan kanssa puuhaillut, ja niin taidan tehdä jatkossakin. Mitä minulle, entiselle sisällä harrastettavia ryhmäliikuntatunteja suosivalle jumppahiirelle on käynyt? Ensinnäkin vähän harmitti kun ulkona olisi ollut niin hieno ilma, se olisi kyllä pitänyt hyödyntää eikä olla sisällä. Toisekseen huomasin kaipaavani kuntosalin puolelle itsekseni keskittymään ja puuhailemaan ja nostamaan sitä kuulaa kaikessa rauhassa eikä ohjatusti. Ei siinä, tunti oli ihan kiva ja ohjaaja oli hyvä, minä nyt vaan en taida enää olla niin innostunut musiikin tahtiin tehtävästä ryhmäliikunnasta.

Pilatestunti oli siinä heti perään. Pilates on hyödyllistä. Pilates tekee keskivartalolle ja ryhdille hyvää. Näillä argumenteilla (ja päivittämällä etukäteen facebuukkiin, että olen menossa pilatekseen - en kehdannut olla menemättä jos joku kysyy millaista oli) sain itseni jäämään sinne. On varmasti hyödyllistä juu mutta onhan se nyt vähän tylsää. Koitin rauhoittua ja nauttia, mutta kun en koskaan muista mitenpäin piti hengittää. Ulos vai sisään? Ja ulospäin pitää muistaa puhista kovaa. Ohjaaja neuvoi kyllä hyvin. Varmaan meikäläisenkin pilatessuoritukset alkaisivat sujumaan sutjakkaammin jos siellä kävisin säännöllisesti. Mutta ehkä ei.

Hauska iltapuhdehan tuo kyllä oli. Lihakset on huomenna vielä enemmän kipeät, se on varma!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti