Tampere Puolimaraton ja negative split

Vaikka olenkin positiivinen niin tänään ilahdutti negative split. Tampere puolimaratonilla juoksin aikaan 1:55 - minuutin huonompi aika kuin huonoin tähänastisista. Sellaisista puolimaratoneista siis, joissa ei ole uintia ja pyöräilyä alkulämmöksi pohjilla :) Silti suorituksesta on hyvä mieli. Olosuhteisiin nähden homma meni varmaan ihan kohdilleen! Kun on ollut vaivaa niin enpä ole juossutkaan. Movescountista oikein tsekkasin, viimeisen kuukauden aikana olen juossut kaikkiaan 6 ja puoli tuntia - aika hupaisaa treeniä puolikasta varten. Puhumattakaan maratonista. Mutta näillä mennään!

Lähdössä näin paljon seurakavereita ja tuttuja.

Oli paljon tuttuja juoksemassa, kotipaikkakunnalla kun oltiin. Blogimaailmasta oli Jaanaba, Riikka ja Läskimaija, heiltäkin varmaan raportteja Tampere Puolimaratonista tulossa.

Liikuntapäiväkirjan Jaanaban kanssa selvitetään kovasti jotain tärkeää asiaa.

Alkuvenyttely ja jumppa kyllä hoidettiin siinä kuulumisten vaihdon lomassa.

Lähtö tapahtui Tampereen Keskustorilta.

Siinä menee kärki.

Ilma oli ihana, auringonpaisteinen ja lämpömittari taisi näyttää yli 20 astetta. Ihan oli kuumakin juosta, kaadoin juomapisteillä välillä vettä päähän. Ja muutama reitin varteen tuupertunut oli taas, muistakaa ihmiset juoda kilpailuissa, niin etukäteen kuin juoksun aikanakin. Nestehukka yllättää salakavalasti.

Heipparallaa vaan, täällä menee hyvin!

Ihan ponnarit ojossa juostiin Jaanaban kanssa :)

Päätavoitteenihan oli päästä terveenä juoksemaan, ja se melkein toteutui. Polvi käyttäytyi aika hyvin, tunsin sen kyllä mutta se ei ollut kipeä. Viimeisellä vitosella pakara- ja reisiosasto polveen asti oli aika jäykkä, ja on vieläkin. Toisaalta SI-nivel on nyt juoksun jälkeen "paukahdellut" tai "naksahdellut", miten sitä nyt kuvailisi. Tiedättekö yhtään mistä puhun? Varmaan ne ainakin tietää kenellä tällaista vaivaa on. Se poksahtelu on hyvä juttu, palaset asettuu paikalleen.

Ainakin tässä muistan ojentaa takajalkaa suoraksi. On pelottavaa katsella omaa juoksuasentoa valokuvista. Joskus kuvitelma ja todellisuus eivät kohtaa.

Nautin matkanteosta, olin se pöljä joka hymyili melkein koko matkan. En piitannut muiden menosta, en häiriintynyt edes ohi juosseista naisista. Menkööt, menen oman juoksuni, tämä on treeni Berliinin maratonia varten. Ei tarvitse mennä täysillä hampaat irvessä, vaan sopivaa mukavaa vauhtia. Syketavoitteena oli 160-165, ja siinä korvilla se mukavasti pyöri ilman kelloon tuijottelua. Tuntuu olevan minulle sopiva alue, etenen niin kovaa vauhtia kuin pystyn niin että se on kivaa enkä näänny.

Tässä olen ehkä hieman kallistuvinani eteenpäin. Hyvä.

Kannustajia oli reitin varrella mukavasti, kiertelihän reitti ihan Tampereen keskustassa. Kannustus on Suomessa hyvin vaatimatonta, suomalaiset kun kannustavat mielellään vain omia tuttuja. Tein kyllä mielestäni sellaisen havainnon, että kun hymyilin ihmisille, niin alettiin kannustaa. Se oli hauskaa, oikein testailin taktiikkaa välillä :) Kannustakaa ihmiset kaikkia, ette arvaakaan miten paljon juoksija saa siitä virtaa!

Tampereen kauniita maisemia sai reitillä ihailla sydämensä kyllyydestä.

Juomapisteitä oli reitin varrella paljon, mikä oli hyvä koska oli kuuma päivä. Yksi iso miinus tulee ensimmäisestä juomapisteestä, joka oli Tampellan portilla. Juomat oli jaettu niin, että vesi oli portin toisella puolella ja urheilujuoma toisella. Kääk! Olisin halunnut molempia, eikä se onnistunut, olisi pitänyt hidastaa merkittävästi tai kiertää vähän. Jano oli siinä vaiheessa ihan kamala, koska olin kävellyt autolta Keskustorille, alkujumpannut ja juossutkin pari kilometriä. En ainakaan nähnyt lähtöalueella juomapistettä, mutta olisin ollut enemmän kuin ilahtunut jos sieltä olisi saanut edes vettä. Ehkä ensi kerralla juomaa myös lähtöön, vink vink?

Tammerkosken rantaakin juostiin, ihan kaupungin ytimessä.

Kellonaikaa tai vauhtia en katsellut matkalla lainkaan, puolessavälissä Ratinan stadion -kierroksella näin kellosta, että aikaa oli kulunut 58 minuuttia ja jotain sekunteja päälle. Onpa hidasta, ajattelin. Olin tullut alkumatkan fiilistellen, joten tuli mieleen, että mitäs jos koittaisin juosta uudella opettelemallani juoksutekniikalla. Sillä pääsee kovempaa mutta se on raskaampaa. Hippasen kun laskee takapuolta alemmas, saa pidemmän askeleen ja kun vielä kallistaa vähän eteenpäin niin juoksuvauhti kasvaa niin että en meinaa jaksaa juosta niin kovaa :D

Siinähän alkoi tulla selkiä vastaan ihan sen kummemmin pinnistelemättä, niitä samoja jotka olivat minut matkalla ohittaneet. Kyllähän se tosiaan ihan toimivalta tekniikalta tuntuu. Välillä piti vähän himmata ja keventää vanhaan tyyliin, sitten taas uusi vauhtitekniikka alle. Siitä se sitten ihan vahingossa tuli, negative split! Tämä hieno juoksutermihän tarkoittaa sitä, että juoksun ensimmäinen puolikas on hitaampi kuin jälkimmäinen, toisin sanoen juoksu on loppua kohti kiihtyvää. En taida olla koskaan tässä onnistunut, lähden aina kuin rusakko ja sitten jossain vaiheessa hiipuu. Tänään tulin juoksun toisen kympin minuutin nopeammin. Jee!

Kuva kertoo, että kivaa oli!

Keskisyke oli 165, juuri niin kuin suunnittelinkin. En usko että paljon kovempaa olisin tänään päässyt, ainakaan näin hyvillä fiiliksillä!

Tampere Puolimaratonin tulokset ovat täällä.

Cooperin testistä puolimaratonille

Cooperin testistä puolimaratonille: tämän kaiken mahdollistaa venyttely, loistava fysioterapeutti ja akupunktio. 

Polven sisäsyrjä on kipuillut kolmisen viikkoa. On ollut enemmän kipeä ja vähemmän kipeä. Ahvenanmaalla pari viikkoa sitten onnuin koko jalkaa ihan huolella, mutta silti juosta kirmasin siellä viestiosuuden ihan kohtuullista alle viiden minuutin kilometrivauhtia. Juostessa kun ei sattunut. Ihme tapaus sanon minä. Koko ajan on ollut sellainen olo, että ei siinä itse polvessa mitään vikaa ole, jokin muu jumi tämän aiheuttaa. Ahkerat venyttelyt helpottivat oloa ja tällä viikolla viisas fyssari sanoi heti minut nähtyään, että vanha tuttuni SI-nivel siellä ilmoittelee itsestään. Niinpä tietenkin! Olo oli miltei helpottunut, kun tajusin, että vanha tuttu vaiva on kyseessä, kyllä tässä nyt jo pärjätään kun tiedetään mistä on kyse! Niveltä vempuloitiin paikalleen, palauteltiin mieleen kotihoitojumppaliikkeet (olin hyvässä kunnossa ollessani unohtanut ne...) ja laitettiin vielä akupunktioneulat. Hus pois jumit!

Fyssari oli tiistaina ja keskiviikkona polvi tuntui jo vähän paremmalta. Ei muuta kuin juoksubaanalle taas, onneksi fysioterapeuttikin oli sitä mieltä että anna mennä vaan. Työterveys järjesti Cooperin testin, ihanaa rääkkiä äärirajoilla ja epämukavuusalueella oli siis keskiviikkona tiedossa.

Ohi on kova testi

Blogin Facebooksivuilla jo kerroinkin, että 12 minuutissa kulki 2620 metriä. Odotukset testistä eivät polvihomman takia olleet korkealla, ja siksi olin ehkä hämmentynyt ihan hyvästä tuloksesta, enkä oikein tainnut tuulettaakaan sitä :) Alkuverrakin testiä varten oli ihan takkuista taaperrusta syke korkealla. Mietinkin, että onkohan viime viikon pikku nuhasta vielä kropassa jotain jäänteitä. Itse testissä mietin vaan sitä rentoutta ja rentoutta ja vielä kerran rentoutta. Jossain vaiheessa kurkkasin sykettä ja pelästyin sen olevan aivan liian korkea. Silti jaksoin juosta, niin annoin sitten mennä. Keskisykkeeksi tuli 172 - se on minulle ihan kova lukema. Yleensä kun minulla syke juostessa ylittää 165, aletaan olla harmaalla alueella, se ei tunnu kestävältä. Cooperin testi nyt onneksi on lyhyt rypistys. Tulos taisi olla oma ennätys. Olen tässä koittanut muistella mikä on entinen Cooper-enkka, taitaa olla 2550 metriä - taitaa olla useampi vuosi kun olen viimeksi testin juossut. Cooperin testi -taulukoitten mukaan omassa ikäluokassani 2300 metrillä yltää erinomaiseen tulokseen. Ihan hyvä tulos siis, vaikka paljon juoksevana ja juoksu rakkaimpana lajina pyrin tietenkin vielä parempiin tuloksiin :)

Suunto Ambit3 näytti hurjat sykkeet

Seuraava juoksu on huomenna sunnuntaina Tampere Puolimaraton. Tässä välillä jo mietin, että pääsenköhän ollenkaan sinne juoksemaan, mutta kyllä nyt polven osalta näyttää siltä että menossa ollaan! Sunnuntaista kahden viikon päästä on Berliinin maraton, joten lähitulevaisuudessa tossutellaan oikein urakalla.

Tavoitteetkin ovat päivittyneet uusiin uomiin. Vuosi sitten uhosin (ainakin mielesäni), että neljän tunnin alitusta lähden Berliinistä hakemaan. Nyt on uho lakaistu maton alle ja päätoiveena ja -tavoitteena on päästä juoksemaan. Jos pääsen juoksemaan niin puolikkaalle kuin maratonillekin terveenä ja ylitän maaliviivan hyvissä voimissa niin olen tyytyväinen. Olen niin onnellinen jos vaan saan juosta! Olen jo etukäteen mielessäni nauttinut ja fiilistellyt ihania Tampereen maisemia, Berliinin tunnelmaa ja kannustusta. Polvi on jäykkä eikä juoksu kulje niin kuin haluaisin mutta se ei vie juoksun iloa pois!

Testissä Suunto Ambit3

Olen viime päivät ihastellut uutta Suunto Ambit3:sta. Minulla on Suunto Ambit3 Sport White, Managerilla Suunto Ambit3 Peak Black. Saatiin uutuudet pilottikäyttöön Rotorilta. Rotor on tehnyt Triathlonteam226:lle suljetun verkkokaupan, josta seuran jäsenet pääsevät ostamaan Suunnon tuotteita erikoishinnoin. 

Uusi treenikaveri

Valkoinen urheilukello on kyllä tosi hieno :) Minä luonnollisesti lähden ulkonäköasioista arvioimaan uutuutta, kyllä kellon pitää olla hyvännäköinen. Muuten Ambit3 näyttää ulkoisesti hyvin samalta kuin edellinenkin versio, näytön fonttia on vähän päivitetty ja pieniä ulkonäköseikkoja on hiottu. Kellon käyttö sujuu siis samaan tapaan kuin vanhankin, eli käyttöönotto oli helppo homma, sykevyön paritus ja lenkille.

Mahtava syyskuun lenkkisää!

Kello toimi moitteettomasti, vaikka itse juoksijassa on ollut vähän toimintavaikeuksia, polven sisäsyrjän kipu on aiheuttanut häiriötä juoksutreeniin. Hirmuvenytykset ja pilatesrullailu taitavat kyllä hitaasti ja varmasti tehota. Perjantaina kävelinjuoksinkävelin 2,5 kilometriä - enempää ei pystynyt ja polvi oli kenkku. Tänään kuitenkin työpaikan juoksutreeneissä pystyin tekemään jo ihan kunnon treenin. Huomenna on fysioterapia & akupunktiosetti - eiköhän nämä eväät tehoa! Keskiviikkona on tarkoitus juosta Cooperin testi ja sunnuntaina puolimaraton.

Musta Peak ja valkoinen Sport.

Suurin hämmästyksen aihe on sykevyön lähetinpampula, Ambit3:ssa se on huomattavasti pienempi kuin vanhassa Ambit2:ssa. 

Ambit2 vasemmalla, Ambit3 oikealla.

Sykevyön kiinnityssysteemi on myös muuttunut, vanhassa napsautettiin vyö kiinni, uudessa sujautetaan kiinnike lenksuun. Alkuhämmästyksen jälkeen vaikutti toimivalta.

Sykevyöt: vasemmalla vanha, oikealla uusi.

Kunhan tästä kerkiän uimaan, pääsen ihmettelemään uintisykkeitäni ensimmäistä kertaa, jänskää! Sitä odotan tällä hetkellä eniten.

Muuta mukavaa Ambit3:ssa on parempi akun kesto ja bluetooth-yhteys sykepampulasta kelloon ja kellosta kännykkään. Tällä hetkellä Ambit3:n integrointi onnistuu vain iPhonen kanssa, muut puhelimet ovat tulossa myöhemmin. Itse puhun Samsungilla, joten en pääse tätä ominaisuutta vielä käyttämään, mutta Managerilla on iPuhelin, joten siltä suunnalta kokemuksia kyllä karttuu. Ollaan tässä jo ihmetelty kun puhelukin tulee kelloon. Piip vaan sanoo kello - hyvä siinä tilanteessa jos Manageri on lenkillä puhelin taskussa, minä soitan, kello piippaa -> pakko kaivaa puhelin taskusta ja vastata :D

Kellokaverukset

Puhelinta voi käyttää myös sykemittarin näyttönä ja puhelimen kautta voi säätää kellon näyttöjä lennossa. 

Sykepampula tallentaa harjoituksen datan, eli kelloa ei tarvitse pitää treenin aikana kädessä jos ei halua tai jos harrastaa jotain lajia, missä ei kelloa voi käyttää - vaikkapa kamppailulajit tai voimistelu tulee ensimmäisenä mieleen. Treenin jälkeen data siirtyy bluetoothilla kelloon. 

Ranneke on muuten Ambit3:ssa muuttunut, se on paljon pehmeämpi ja mukavampi kuin ennen. Ei Ambit2:nkaan ranneke minua koskaan häirinnyt, mutta uusi ranneke on kyllä paljon miellyttävämpi.

Liikunnasta on ehtinyt tulla minulle jo elämäntapa, uskoisin, mutta kyllä uusi laite siivittää harrastusinnon taas uusiin ulottuviiksiin. Kellon näytölläkin muuten näkyi kaikenlaisia graafeja viikon treeneistä, ai että niitä on mielenkiintoista katsella. Nyt tarvitaan vaan enemmän dataa että on mitä seurata :)

GET UP! Liikuntaa ja hyvinvointia

Tampereella järjestettiin kaksipäiväinen GET UP! -liikunta ja hyvinvointitapahtuma. Tarjolla oli lajikokeiluja, puhujia, workshoppeja, tuotteita ja palveluita. Kyllä Tampereella tällainen tapahtuma tarvitaan! 

Voitin liput tapahtumaan aitajuoksija Noora Toivon blogista. Käykäähän kurkkaamaan tamperelaistytön blogia, tosi hyviä juttuja vaikka et itse aitajuoksija olisikaan. Olen saanut inspiraatiota ja vinkkejä omaan liikuntaani, vaikka eri lajia harrastankin. Mentaalipuolen jutuista ja urheilijan psyykestä Noora on kirjoittanut tekstejä, joita olen palannut lukemaan myöhemmin uudestaan. Viimeisin suosikkitekstini on käytännönläheisiä neuvoja penikkataudin hoitoon. Itsellä ei luojan kiitos tätä vaivaa sentään nyt ole (polvivaivaa olisi kyllä tarjolla), mutta vinkkasin kirjoituksesta kaverille jolla penikat vaivasivat. 

Messuilla sai kokeilla kuplapalloa ja tankofutista. Tankofutis toimisi jossain työpaikan virkistyspäivässä varmasti hyvin.

Hupsista keikkaa, nurin menee ja helposti :)

Ei mikään yleisöystävällinen laji, mutta varmasti hauskaa!

Messujen näyttävin osuus oli Polte Cross Training -keskuksen järjestämä kilpailu. Kovakuntoista porukkaa oli kisaamassa ja rankkoja settejä vetivät, melkein syke itselläkin nousi katsellessa. Hieno harrastus olisi tuokin!

En osaa seistä päälläni, mutta haluaisin osata.

Torstaina jumpalla tehtiin puolapuilla vatsalihaksia alla olevan kuvan kaltaiseen tyyliin. Vatsalihakset ovat vieläkin kipeät, vaikka treenistä on jo kolme päivää... Alla olevassa kuvassa tyypit roikkuivat ja pitivät staattisesti tuon asennon. Astetta kovempi setti siis, huh! Hattua nostan kaikille jotka tuon tekee.

Jaksaa jaksaa pitää pitää!

Asicsen pisteellä kurkattiin vähän jalkoja. Skannattiin kumpikin jalka erikseen ja sain tarkat mitat kummastakin jalasta. Sain palautteen, että minulla on ihan perusjalat, ei kerrassaan mitään erikoista. Jalkaterillä oli pituuseroa 1 millimetri ja kaikki muutkin erot olivat sitä samaa millin luokkaa. Mukavan tavallista.

Jalaksista otettiin kuvat.

Loppukevennyksenä testasin selätintä. Noo... jos en mitään muuta liikuntaa keksisi niin varmaan tuo olisi ihan hyvä juttu :) 

Pyörylällä eestaas. Painotkin annettiin käteen :D

Nyt menen taas venyttelemään kinttuja. Tyhmä polvikipu on häirinnyt menoa jonkin aikaa. Vammapolvi tuli vähän tylsään saumaan, kun on puolimaratonia ja maratonia tulossa, mutta kattellaan nyt. Uskaltaisinko ääneen jo sanoa, että venytykset tuntuvat auttavan - vaikka melkoinen superjumi taitaa nyt olla kyseessä. Kipu on polven sisäsyrjällä, ja syylliseksi on julistettu takareisi-/pakaraosasto. Käyn ankaraan taistoon rumblerollerin ja tuskavenytysten kanssa, jumi saa nyt huutia! Ensi viikolla jumitaisteluun osallistuvat myös akupunktioneulat - viimeistään niitä se pelästyy, eikös niin :)

Käringsund triathlon

Sehän oli melkein kuin olisi käynyt ulkomailla kun kävi Ahvenanmaalla. Viikonloppu oli täynnä talkoohommaa ja hauskanpitoa.

Torstaiaamuna oli anivarhainen lähtö aamulaivalla. Kalustoa ja tavaraa oli liikkeellä melkoinen määrä, loput tulivat iltalaivalla perässä.

Aamukahvilla kukonlaulun aikaan

Olin tosiaan elämäni ensimmäistä kertaa Ahvenanmaalla. Siellä on vallan viihtyisää ja herttaista. Nyt oli turistisesonki jo lopuillaan, mutta kesällä varmasti mahtavan vilkas paikka.

Sievä kahvila

Maarianhaminassa poikettiin kahville ja Ahvenanmaan perinneherkulle pannukakulle. Se tehdään mannapuuroon tai riisipuuroon ja tarjoillaan luumu- tai vadelmahillon kanssa. Molemmat versiot olivat tosi hyviä, ehkä vielä vähän enemmän pidin mannapuuroversiosta.

Ålands pannkaka sisältää myös kardemummaa.

Matkalla Käringsundiin poikettiin kyläkauppaan, jossa oli ihan kaikkea.

Pieni kauppa jossa on kaikkea.

Käringsundiin saavuttuamme kannettiin kamat yöpaikkaan ja laitettiin hihat heilumaan. Pyöräreitti, vaihtopaikka, reitit uinnista pyörävaihtoon ja pyörästä juoksuun, maalialue, ajanottolaitteet, ajanottotagit, kilpailijakuoret ja vaikka mitä muuta piti laittaa kuntoon. Hommaa riitti jokaiselle.

Törppöpinoja

Pyörätelineet paketissa.

Reippaat rakentajat.

Sopisko tää tälle?

Tagi- ja kilpailijakuoritehdas

Jokaiseen tagiin laitetaan tarranauha, jolla tagi kiinnitetään nilkkaan.

Valmiita kilpailijakuoria

Illan päätteeksi ruokaa ja kyllä uni maittoi.

Aamulla viimeisteltiin illalla aloitetut puuhat, kisan ensimmäinen lähtö oli viesti klo 16:00. Uinti 750 m, pyörä 20 km ja juoksu 5 km. Siihen osallistuin minäkin, joukkueen juoksijan roolissa. 

Sää oli perjantaina aurinkoinen.

Uimaan polskista vaan! Vesi oli 15-16 asteista.

Managerilta onnenpotku kisaan <3 Ja sehän toimi!

Olipa jännittävää olla joukkueessa. Olen selvästi mieluummin yksilöurheilija, jos mokaan niin se menee vain omaan piikkiin. Nyt ei onneksi oltu hampaat irvessä tosissaan liikkeellä, kunhan lähdettiin pitämään hauskaa. Ainakin minä ajattelin näin :) Eikä siitä urheilusta mitään tulekaan jos on pipo liian kireällä.

Joukkueen pyöräilijä lähdössä matkaan.

Oli hassua odotella kesken kisaa oman osuuden alkua. Yleensähän sitä odottaa vain starttia, ja tietää mihin aikaan se on. Viestissä ei voi tarkalleen tietää koska kaveri tulee.

Hurjaa kyytiä tuli meidän pyöräilijä, niin kuin oli tullut uimarikin. Ei siinä auttanut kuin pistää parastaan itsekin! Juoksu oli kahtena kierroksena joten kanssakilpailijoita näki mennen tullen, tuttujen kanssa heitettiin ylävitoset kohdatessa. En ajatellut sijoitusta, näin kyllä että yksi nainen taitaa olla edellä, mutta en ajatellut sitä sen enempää, ajattelin vain hoitaa oman osuuteni mahdollisimman hyvin. 

Numerolapun ja tägin vaihto pyöräilijältä juoksijalle.

Juoksureitillä oli mahtava kannustus, ihan tuntemattomat huutelivat minulle "heja heja" ja taputtivat!

Voittajadaamijoukkueet

Kun olin tulossa maaliin, kaveri huuteli että taidetaan olla kärjessä! Siitäkin meni vielä pieni hetki kun tosiaan tajuttiin että hitsi vie mehän voitettiin daamien viesti! Tulokset täällä. 

Olihan se hienoa :)

Meidän porukasta viestissä kisasi kaksi muutakin joukkuetta, poikien joukkue otti hopeaa ja perhejoukkue pärjäsi erittäin hyvin. Erityismainintana kerron, että perheen 13-vuotias poika juoksi viestikisan viidenneksi nopeimman juoksun. Huikea tulevaisuuden lupaus!

Saatiin peikko-kiertopalkinto. Siihen vielä kaiverretaan joukkueen nimi Huristelevat Pyörät :D

Illalla oli tarjolla pastaparty, se sopi hyvin niin urheilijoille kuin järjestäjillekin :)

Lauantaiaamuna oli taas aikainen herätys, nuorten SM-cup (sprinttimatka) starttasi jo yhdeksältä aamulla. 

Ihana tyyni aamu. Meressä kävi melkoinen virtaus, mutta aamulla se ainakin näytti tyyneltä.

Ahvenanmaalla on kaunista

SM-cupin aikana tie oli suljettu, ja tarvittiin ylimääräisiä liikenteenohjaajia. Laitettiin tyttöjen kanssa kolme numeroa liian suuret huomioliivit päälle, otettiin tikkarilätkät käteen ja mentiin tienvarteen seisomaan.

Liikenteenohjaajat

Aamusella Ahvenanmaalla onneksi oli rauhallista :)

Seuraava lähtö oli puolimatka klo 10:40. 

Puolimatkan uimarit

Puolimatkan lähdön jälkeen olikin vilkasta. Uinnista pyörän päälle ja pyörällä kierrettiin reitti neljä kertaa. Klo 12 oli sprinttimatkan lähtö ja sprinttimatkalaiset lähtivät samalle pyöräreitille.

Päivän viimeisenä mutta ei suinkaan vähäisimpänä oli lasten kilpailut. Ehkäpä siellä kisasi monta tulevaa huipputriathlonistia! Nuorin osanottaja oli kaksivuotias.

Ville Viking oli lapsia viihdyttämässä.

Sitä mukaa kun viimeinen uimari oli pois vedestä ja viimeinen pyöräilijä pois reitiltä, alettiin purkaa ja pakata tavaroita. Purkaminen onneksi sujuu paljon nopeammin kuin rakentaminen.

Lauantaina nautittiin kunnon illallinen.

Sunnuntaina iltapäivällä ajettiin laivaan ja kohti kotia.

Viikonloppu oli hieno, univelkaa tosin reissusta jäi, mutta kerrassaan mahtava kokemus!

Kuvat osin omia kännykkäkameran räpsyjä, muutamasta oman viestin aikana otetusta kuvasta suuri kiitos Sarille.